Nyt sitten Titikin on tullut tutuksi Pihlajamäen Duulispään eli Leimun kanssa. Aluksi piti kuitenkin leikkiä vanhojen tuttujen Jaavan ja Mustin sekä uusien kamujen Minkan ja Amin kanssa. Kyllähän meillä siinä useampi tunti menikin kun metässä juostiin. Sitten lopulta se mamma päästi mut kattomaan sitä pientä ruskeaa pirpanaa, joka osoittautuikin vähän toisenlaiseksi, mitä ulkokuori antoi ymmärtää....kun sillä oli ne hampaat ja kaikkee. Kyllä oli mukava päivä siellä maalla rymytessä. Yks juttu tässä päivässä vaan vähän ottaa päähän...mamma vei mut suihkuun kun tultiin kotiin. En kyl todellakaan ymmärrä miks ku just olin saanu kaikkien kamujen tuoksut...Mamma toivois et mä kävisi nyt lepäämään, mut turha luulo. Mä haluun vielä telmiä kun kerran vauhtiin päästiin :)!