Kun pääsin koulusta niin koulun ulkopuolella hoiperteli tervueri bealgianpaimenkoira. Ihmettelimme kaverini kanssa, että mitä se nyt irrallaan...lulimme, että se oli eräiden tyttöjen. Kysyimme, että onko koira heidän..tytöt vastasivat, että ei. Siitä se sitten lähti. Yritimme ottaa koiraa kiinni, auto tie meni ihan vieressä ja koira meni kokoajan sinne. Oli pakko auttaa sitä ressua, kun se oli ihan hukassa. Moneen kertaan se tuli lähelle haistelemaan, mutta peruutti sitten säikkyen pois. Kerran yksi auto ehti sitä jo vähän tönäistä, että säikähdin. Onneksi ei mitään sattunut. Kaverini jouitui lähtemään ja minä jäin yksin metsästämään koiraa, josta muut eivät välittäneet mitään. Koira suuntasi päättömänä eteenpäin. Lopulta keksin, että menen eräästä lemmikkieläin kaupasta pyytämään apua. Ystävällinen myyjä tuli avukseni ja joukkoomme liitty collie pennun omistaja. Kolmestaan yritimme saada koiran kiinni namilla houkutellen. Kyllä otti päähän kun näin autojen ajavan ilman hidastamista ohi koiran ollessa ajoradalla. Ketään autoilijaa ei kiinnostanut!!! Lopulta saimme koiran houkuteltua kaupan sisälle ja ovi äkkiä kiinni...pannasta ei löytynyt puhelinnumeroa, ei nimeä. Koira oli TODELLA laiha ja nälkäinen! Koira toimitettiin lemmikkieläintalolle, josta omistaja oli tullut sen hakemaan...olisi tehnyt mieli sanoa omistajalle muutama valittu sana koiran kunnossapidosta.